Hengitysilmakurssi
(Jos haluat nähdä kurssin aiheet isompana, niin klikkaa kuvaa)
Kurssin tarkoitus
Hengitysilmaa koskevissa asioissa törmätään hyvin usein keskitetyn tiedon puutteeseen. Tämä aiheuttaa usein sen, että asioita lähdetään hoitamaan heikoin tiedoin, jopa ihan "mutu"-menetelmää (musta tuntuu) käyttäen. Hämminkiä aiheuttaa myös EU:n tuoma painelaitedirektiivi, eikä uudehko painelaitelakikaan ole vielä kaikille auennut. Tästä on seurauksena usein se, että tehdään turhaa työtä ja mikä pahinta - kalliita virheitä.
Tämän kurssin tarkoituksena on antaa hyvät perustiedot täyttöpaikan valvojille (esim. urheilusukeltajat), täyttölaitoksen hoitajille sekä toimia turvallisesti ilmasäiliöiden täyttäjänä. Kurssi sopii myös kaikille paineellista hengitysilmaa käyttäville. Siis lyhyesti sanottuna, sen mitä tarvitaan, kun tavallisesta ilmasta tehdään hengitysilmaa sekä tietoa säiliöistä, jolla tätä kultaakin tärkeämpää "ainetta" kuljetetaan.
Itsekehu
Kun tulin ensimmäisenä päivänä (vuonna 1966) töihin Forssan palolaitokselle, taloa esitteli minulle silloinen jo iäkäs palomestari. Viimeisenä saavuimme upouuden Ford-paloauton luokse. Mestari avasi auton miehistöosaston oven, osoitti selkänojassa olevia paineilmalaitteita, kääntyi minuun päin vakavana ja sanoi: - Nämä ovat sitten niin hienot vehkeet, että näitä saa käyttää vain viimeisessä hädässä. Nuo sanat "kolahtivat" minuun niin, että päätin tutustua niihin hienoihin "vehkeisiin" vähän syvällisemmin. Se tutustuminen vei mennessään ja sillä samalla tiellä olen vielä tänäkin päivänä. Edellä mainittu johti siihen, että kouluttauduin paineilmalaitteiden huoltoon ja rakensin Forssan palolaitokselle keskitetyn hengityslaitehuollon. Huolto palvelee tänä päivänä myös monia muita huollon tarvitsijoita.
Rakensin myös laitoksellemme täyttölaitoksen. Kiristyneiden turvavaatimusten mukaan myöhemmin varustin täyttöaseman kehittämälläni turvarampilla. Kyseinen ramppi on Inspectan hyväksymä turvalaite, joka on herättänyt mielenkiintoa myös muilla Suomen täyttölaitoksilla. Perustietoni olen hankkinut pelastusopistolta, mutta tärkeimpänä pidän hyvää yhteistyötä tarkastuslaitoksen (Inspecta Oy) ja valvontaviranomaisten (TUKES) kanssa. Unohtaa ei myöskään sovi laitteiden maahantuojia; heiltä olen saanut hyvät laitekohtaiset tiedot.
